Tänä keväänä puolueet oikealta vasemmalle ovat puhuneet niin sanotusta harrastustakuusta, eli tavoitteesta tarjota jokaiselle lapselle ainakin yksi ohjattu harrastus.

Sinänsä hienoa, että lasten ja nuorten hyvinvointi kiinnostaa puolueita. Harrastamisella on Suomessakin havaittu olevan yhteys koulutuksen sosiaaliseen periytyvyyteen. Harrastuksissa opitaan sosiaalisia taitoja, kehitetään omia vahvuuksia ja saadaan onnistumisen kokemuksia.

Hyvät harrastukset siis tukevat kouluissa ja kodeissa tehtävää kasvatustyötä. Lisäksi ne ”pitävät poissa monesta pahasta” ja erityisesti liikuntaharrastusten tapauksessa edistävät myös kansanterveyttä.

Harrastamisen kalleus on tuttua monelle perheelle. Jos pitää valita, laitetaanko viimeinen satanen lapsen harrastukseen vai välttämättömiin ruokamenoihin, moni perhe valitsee ymmärrettävästi jälkimmäisen. Samalla kuitenkin tiedetään, että harrastuksista hyötyvät eniten juuri vähävaraisten perheiden lapset.

Harrastustakuu ei saa jäädä lämpöiseksi puheeksi, vaan on syytä olettaa, että poliittinen yhteisymmärrys kanavoituu myös teoiksi.

Yksi selvittämisen arvoinen vaihtoehto harrastustakuun toteuttamiseksi olisi niin sanottu kokonaiskoulupäivä (eheytetty koulupäivä). Kokonaiskoulupäivässä harrastukset integroidaan osaksi koulupäivää.

Osa harrastustoiminnasta tapahtuu keskellä päivää, jolloin kaikki lapset pääsevät osallistumaan ja saavat usein tarpeellisen tauon pulpetissa istumisesta. Lisäksi kokonaiskoulupäivä voisi sisältää vapaaehtoista, järjestöjen kanssa yhteistyössä järjestettävää kerhotoimintaa ennen koulupäivän alkua ja sen jälkeen. Kokonaiskoulupäivä lisäisi harrastamista ja samalla vähentäisi aikaa, jonka lapset joutuvat olemaan yksin normaalin koulupäivänsä jälkeen

Niko Ala-Uotila, kuntavaaliehdokas

Essi Virtanen, kuntavaaliehdokas