Salonen: Sote-ratkaisu kyllä tuli, mutta mitä saatiin?

Blogi

 

Viime viikolla hallitus esitteli oman sote-ratkaisunsa. Suomeen on tulossa 15 sote-aluetta sekä 18 itsehallintoaluetta. Jatkossa valtio ohjaa 18:aa itsehallintoaluetta, joista 15 alueella tapahtuu sote-palveluiden järjestäminen.

Sote-uudistuksessa on kyse massivisesta rahan ja vallan uusjaosta, ja siksi sen tekeminen on ollut niin vaikeaa. Uudistusta pitäisi tehdä palvelut ja ihminen keskiössä, mutta vaikuttaa siltä, että monet poliittiset tahot ovat olleet kiinnostuneita erityisesti valtarakenteista. Sosiaali- ja terveysmenoihin käytetyistä rahoista mahdollisimman moni taas haluaisi yhä suuremman siivun itselleen. Sen vuoksi valinnanvapaus näyttää nousevan monissa puheenvuoroissa suurimmaksi sote-sovun saavutukseksi. Kuitenkaan hallituspuolueilta ei saa yksiselitteistä vastausta, mitä linjaus valinnanvapaudesta käytännössä tarkoittaa.

Moni suomalainen kokee, ettei pääse lääkärille silloin, kun sitä tarvitsee. Moni vanhempi tuskailee monen tunnin päivystysjonoissa korvakivusta kärsivän lapsen kanssa. Heille valinnanvapaus kuulostaa tervetulleelta parannukselta, jolloin kipeästi kaivatun palvelun saatavuus paranee. Näin voi ollakin heidän tilanteessaan. Laajamittainen valinnanvapaus ravistaa kuitenkin koko hyvinvointiyhteiskunnan perusperiaatteita paljon enemmän.

Jos valinnanvapaudessa on otettu mallia Ruotsista, olisi hyvä nähdä mihin se on siellä johtanut. Yksityiset palvelutuottajat tulivat ensin markkinoille edullisilla hinnoilla, mutta ovat hilanneet maksuja sitten pikkuhiljaa ylöspäin. Esimerkiksi Tukholmassa terveyspalveluiden hinnat ovat nousseet viime vuosina 20 %.  Ruotsin tilanne on kehittynyt raha seuraa potilasta -mallin myötä kärjistäen sellaiseksi, että vaikeimmin sairaiden hoitoonpääsy on vaikeutunut, kun taas varakkaammat ja terveemmät ihmiset käyvät yhä enemmän lääkärillä. Etelä-Ruotsissa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lisääntyneet, kun taas harvemmin asutuilla ja köyhemmillä alueilla palvelut ovat heikentyneet. Väestöryhmien väliset terveyserot ovat kasvussa. Hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen periaate tasa-arvoisesta mahdollisuudesta terveyteen on murenemassa.

Paljon puhuttu integraatio eli sellaisten palveluketjujen luominen, jossa ihmisen kokonaisuus niin fyysisten, psyykkisten kuin sosiaalistenkin palvelutarpeiden osalta otetaan huomioon samalla kertaa, tuntuu nyt esitetyssä sote -mallissa unohtuneen. Tai ainakaan siitä ei enää puhuta mallista kerrottaessa. Uusia raja-aitojakin tulee. Kuntien tehtävä tulee olemaan ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, kun taas sote-alueella hoidetaan muut sosiaali- ja terveyspalvelut. Esimerkiksi moniin kuntiin perustetut ja paljon kehua saaneet perhekeskukset olisivat tulevaisuudessa kahden eri organisaation toimintaa. Tämä ei edes auta panostusta ennaltaehkäisevään työhön. Koko rajan vetäminen kunnan ja sote-alueen välillä on vaikeaa, ja voi samalla olla ratkaisevaa yhteiskunnan sote-palveluiden tulevaisuuden ja kustannusten suhteen. Toivottavasti siihen kiinnitetään nyt jatkotyössä erityinen huomio, sillä vain se on avain hyvinvoinnin ja palveluiden parantumiseen ja kustannusten hillintään tulevaisuudessa.

Kukaan ei tunnu tietävän, että mitä tarkoittaa se, että kolme itsehallintoaluetta järjestää jatkossa palvelut yhteistyössä toisen sote-alueen kanssa. Tarkoittaako se sitä, että yhteensä kuusi itsehallintoaluetta menettää itsenäisen oikeuden päättää alueensa sote-asioista? Muodostetaanko noille alueille jonkinlainen kuntayhtymä, jossa päätöksentekijöinä on vaaleilla valittuja henkilöitä molemmilta itsehallintoalueilta? Vai onko päätösvallan menettäjinä kolme aluetta? Näiden kolmen alueen sote-palvelut järjestetään naapurialueella myös heidän tarpeisiin, mutta päätöksen tekevät toisella alueella valitut päättäjät. Voisin jopa ennustaa, että tämä on kysymys, jossa perustuslakia vielä joudutaan jatkovalmisteluissa lukemaan.

Aluevaikuttamisen viikot ovat nyt alkaneet. Nimittäin näitä kolmea itsehallintoaluetta, jotka eivät saa omaa sotea, ei ole vielä nimetty. Edes kriteerejä, joiden perusteella ne valitaan, ei ole linjattu. Media on tulkinnut, että päätös tehtäisiin väestöpohjan mukaan. Niin ei kuitenkaan vielä ole päätetty. Jokainen maakunta tekee nyt siis kaikkensa vakuuttaakseen hallituksen. Omaa sote-aluetta perustellaan nyt monenlaisin eri kriteerein. Tässä vaikuttamistyössä on satakuntalaistenkin oltava mukana.

Kristiina Salonen, kansanedustaja