Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on noin miljoona ihmistä. Suomalaisista 82 prosenttia pitää eriarvoistumista yhteiskunnallisena uhkana. Kansalaiset ovat sanoneet, että sosiaalidemokraatit ovat tehtävänsä tehneet eikä puolueissa ole eroja. Nykyhallituksen politiikka on osoittanut, että eroja on. Julkisia palveluja pyritään yksityistämään. Sinänsä yksityistäminen ei aina ole pahasta. Huono asia on se, että yhtiöitten ei ole pakko tiedottaa asioistaan. Eli ne eivät ole niin avoimia kuin kuntatoimijat. Onko nykyhallitus onnistunut politiikassaan, on kunkin lukijan ratkaistava itse.
Koko suomalaisen ja suomalaisten hyvinvointi lähtee kuntapalveluista, niiden saatavuudesta ja laadusta. Sosiaaliset- ja terveyspalvelut tuotetaan maakuntatasolla vuoden 2019 alusta, voidaan kysyä ollaanko Suomesta tekemässä all-in-all kauppakeskusta, eräänlaista Suomi-Markettia, jonka myymiä palveluita ryhdymme käyttämään. Hallitusministerit puhuvat valinnanvapaudesta, mutta mitä valinnanvapautta se on, että kun avaa ensimmäisen oven, niin samalla sitoutuu käyttämään tuota palvelua vuoden eteenpäin? Laura Ruohonen (Demokraatti 26.11) sanoo asiasta seuraavaa: ”[J]os suomalaisuus pitää hankkia ostopalveluina, siitä syntyy monia karuja kohtaloita”. Olen samaa mieltä hänen kanssaan.
Mitä sitten odotan SDP:ltä? Odotan avointa, rehellistä pitkäjänteistä kuntapolitiikkaa. Politiikan pitää olla uskottavaa, taloudellisesti toteuttamiskelpoisia ratkaisuja tekevää. Koulutukseen ja sivistykseen on panostettava, on puhuttava kuntalaisille arjen asioista (esimerkiksi perhepolitiikasta ja hoitajamitoituksesta, perhevapaista). Menestyksen pohjana pitää olla, että elämme kuten opetamme.
Markku Malmsten
Kirjoittaja on raumalainen kuntavaaliehdokas ja järjestöaktiivi